Mikä meihin iloisiin ihmisiin menee yksin ollessa? 

Kieriskelen itsesäälissä. Tietoisesti.

Mua ei millään tavalla haittaa että mun avomiehellä on muutakin tekemistä kun hengailla mun kans sohvan nurkassa katsoen kotimaista draamaa tai rämpiä pitkin rämeitä piskien kanssa, päinvastoin. Mutta silti oon heti ihan avuton ja melankolinen kun jään yksin.

Koirilla tällaista häiriökäyttäytymistä voitaisiin kutsua eroahdistukseksi. Omalla kohdallani voidaan kai puhua opitusta avuttomuudesta.

Ehkä siirryn sängyn pohjalle riutumaan säälittävän itseni kanssa ja käärin peiton vierelleni rullaksi jotten olisi niin kovin yksinäinen..

..Tai sitten menen sohvalle nukkumaan ja kaappaan tuon haisevan otuksen kainalooni, jota myös koiraksi kutsutaan.

Tekisi mieli lätkäistä postilaatikkoon tarra, jossa ilmaisen olevani haluton saamaan minkäänlaisia prosyyreja koskien ehdokkaita. Ei mua ainakaan yhdellä postikortilla vakuuteta. Ei edes vaikka se lyötäisiin mun tuulilasiin, ei jumalauta, sama ku joku työntäis tuoreimman Seiskan mun pikkuhousuihin ! Perverssiä touhua tuo vaalimainonta.

Mitä kaikkea muuta vaalirahoilla saataisiinkaan kuin kuva ja pari lausahdusta hikiseen paikallislehteen?

Olen punninnut pitkään, äänestänkö vai enkö?

Luultavasti äänestän.

Vihaan sanaa äänioikeus. Varsinkin kun sitä täällä meidän kultaisessa lintukodossa niin kovasti mainostetaan. Suomessa ei ole äänioikeutta. Äänioikeus tarkoittaa oikeuttaa äänestää asioista, ei ihmisistä. Vaalioikeus meillä on, mutta ei äänioikeutta. Näin minä ainakin asian olen ymmärtänyt. 

Helppohan se on äänestää ydinvoimaa jos itsellä on toinen jalka haudassa.

Mainostetaan sillä sitten tätä tuhansien järvien maata. Lisätään perään vielä yhdenvertaisuus periaate niin kyllähän meikäläisen pulssi hipoo 200 ja kynnet painuu läpi nyrkkien. Missä vitussa on mun opintotuki?? Yhdenvertaisuus on terminä jo niin naurettava, että taidan ottaa yhdenvertaisesti tarjolla olevaa Somersbytä tähänkin ahdistukseen.

En toki valita, mutta minua vihastuttaa kaikki nuo tyhjät termit ja lausahdukset meidän ihanaisesta hyvinvointi valtiosta. Itsekin voin ihan saatanan hyvin.

Itse asiassa voinkin, mutta moni muu ei voi.

Unohtakaa siis nuo oksettavat ja epärealistiset termit, rakkaat, tulevat kansanedustajat. Ja kääriytykää niihin torkkupeittoihinne, meidän 100 vuotiaat eivät niitä tarvitse.

Btw. Ehdokas 61 on asiallinen vaihtoehto !

En oikein ymmärrä, miksi suomalaisen koulutusjärjestelmän pääperiaatteeksi on muodostunut luovuuden tappaminen, ihmisarvon alentaminen, yhdenvertaisuus periaatteen polkeminen lattian rakoon ja epätasapainoisten ihmisten palkkaaminen lasten ja nuorten kasvattamiseen.

Se, että 16 vuotiaalla on omat mielipiteet ja tahto saada ne kuuluviin, ei ole rangaistava teko.

Rankaisukeinoista järjettömin lienee jälki-istunto, joka omalla kohdallani vain lisäsi kapinallisuutta ja sääntöjen rikkomista. Haistakaavittu-asenne ja auktoriteettien kyseenalaistaminen vain kuuluu murrosikään, ei siinä sen kummempaa. Luultavasti rakentavalla keskustelulla ja asian purkamisella olisi ollut enemmän painoarvoa. Ja se vittu-sanan käyttökin olisi saattanut vähentyä, ainakin ajatuksen tasolla.

Koulukiusaaminen on hyvin julmaa ja pahinta on se, että tämä ei rajoitu pelkästään oppilaisiin vaan nuoret saavat kuulla kuittailua myös henkilökunnalta. Kehtaavatkin vielä miettiä miksi suomalaiset kersat masentuu ja ammuskelevat kouluissa.

Sen lisäksi että kouluruoka on usein pahaa, epäterveellistä ja vastenmielistä, en ymmärrä, miksi siitä tehdään nuorille pakote. Mitä eroa sillä on, syötkö hiilarimössö ja lisäaineita lähikaupassa vai koulun ruokalassa? Mutta ai niin, siitähän sai jälki-istuntoa. Ei kukaan jätä hyvää ruokaa syömättä, paitsi jos sattuu omistamaan syömishäiriön, joita ei niitäkään hoideta pakottamalla syömään 'liha'makaronilaatikkoa jossa on rasvaa ja suolaa reilusti yli saantisuositusten. Minä en ainakaan syö mitään sellaista mistä en pidä.

Kunnilla on varaa rakentaa uimahalleja ja urheilukenttiä, muttei ruokkia lapsosia oikealla tavalla. Kyllä on hyvinvointiyhteiskunnalla taas kaikki inkkarit kanootissa.

Ehkä rupean rehtoriksi.

Olen usein miettinyt, kuinka meidän ihmisten persoona oikein rakentuu. Kuinka paljon ihmisen oma geeniperimä vaikuttaa siihen, millaisia meistä tulee? Mikä on ympäristön ja traumojen osuus ihmisen itsetunnon rakentajana? Miksi meistä tulee tällaisia?

Tarkkailen jatkuvasti lähipiiriäni tämän asian tiimoilta. Hyvä ego ei välttämättä (tai juuri koskaan) tarkoita hyvää itsetuntoa. Päin vastoin. Ulkoisesti olemme hyvin itsevarmoja, kuljemme nenät pystyssä murskaten jokaikisen vastuksen, joita kyllä riittää. Voit huutaa ja aukoa päätäsi, meitä ei todellakaan kiinnosta. Tätä muuria ei huutamalla saa särkymään.

Kyllä, kuulun itsekin tähän kyseiseen ihmisryhmään.

Kuitenkin jokaikinen moite kaivaa takaraivossa vielä kuukaudenkin päästä, ja muistamme kaikki pahat herjaukset vaikka niistä olisi vuosia aikaa. Pelkomme ovat aivan samoja kuin 12 vuotiaana. Työmme teemme parhaalla mahdollisella panoksella, koska emme uskalla tehdä virheitä. Menneisyyden haamujen näkeminen saa meidät lähestulkoon paniikkikohtauksen partaalle, mutta ulkokuori pysyy hyvinkin viileänä. Kukaan ei saa murtaa sitä näkymätöntä muuria, vai mitä?

Nykyään osaan jo istua ruokalassa yksin ilman että luulen kaikkien pitävän minua säälittävänä ja yksinäisenä. Saavutus kai sekin on. Vaikken ole koskaan ollut kovinkaan yksinäinen, se on pahin pelkoni tässä maailmassa. Kukaan ei halua olla yksin. Tai en ainakaan minä.

Sitten on ihmisiä, joita usein tulee halveksuttua, mutta kuitenkin arvostan heitä enemmän kuin mitään muuta. Ihmiset, jotka elävät hetkessä, tekevät koko ajan idioottimaisuuksia välittämättä, mitä muut ajattelevat ja unohtavat samantien elämän kasvukivuista johtuvat tuskanhetket. Heitä ei oikeasti kiinnosta mitä muut ajattelevat heidän elämästään tai tekemisistään. Heillä ei ole tarvetta kertoa puolelle maailmalle kuinka viisaita tai älykkäitä he ovat. Miksi pitäisi, koska he itse tietävät kuinka mahtavaa elämä voi olla ilman ulkopuolista painetta!? Jos heille huudetaan, he luultavasti vetävät sinua turpaan. En kannata väkivaltaa, mutta kieltämättä joskus tekisi tirpaista nekkuun, sen sijaan että katsoo viileästi päästä varpaisiin ja on olevinaan verbaalisesti lahjakas.  Ehkä nämä ihmiset ovat hieman tyhmiä, mutta luultavasti paljon onnellisempia kuin tällaiset elämän ikuisuutta pohdiskelevat keittiöfilosofit.

Haluaisin elää niin. Paskat siitä mitä muut ajattelevat.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvä parisuhde ja ihanat ystävät nostavat ihmisen itsetuntoa ja vähentävät turhaa egoilua. Hienojen ihmisten keskellä sitä voi tuntea itsensä tärkeäksi, vaikka olisit kuinka idiootti niin kukaan ei syyllistä sinua siitä kahta minuuttia kauempaa. Sellaista sattuu. Jos tekee mieli itkeä, niin sitte itketään. Jos kaadut, sinut mitä luultavimmin  nostetaan ylös tai sitten joku kaatuu kanssasi. Paskanko väliä vaikka uudet farkut ovat mudassa.

Tämä muuri on murrettu. Siihen tarvitan luottamusta, ripaus rakkautta ja liikaa naurua.

Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka inspiroivat minua kirjoittamaan tämän tekstin. Minä tarvitsen teitä.

Ja minä rakastan vain sinua.

Vanhenet

Ja minä vain rakastan sinua.

Olet vanha

Ja vain minä rakastan sinua.

Elämä ilman rakkautta on kuin lasi ilman viiniä. Lasi ilman viiniä on kuin tequila ilman sitruunaa. Ja tequilassa ilman sitruunaa ei ole mitään järkeä.

Olen saanut tässä elämässä kovin paljon rakkautta, sellaistakin jota en ole ansainnut. Ihminen joka pimahtelee tyhjästä, moralisoi jatkuvasti ja on tietävinään kaiken ei ole kovinkaan rakastettava ystävä, saati sitten elämänkumppani tai perheenjäsen.

Jokatapauksessa olen saanut niin paljon pyyteetöntä rakkautta, että sitä on vaikea ymmärtää. Minulle on annettu rakastavia ystäviä, jotka oikeasti välittävät siitä miten voin ja perhe, jota ei voi olla rakastamatta. Täytynee kuitenkin antaa erityismaininta ihmiselle, joka jakaa vuoteensa kanssani, joka jaksaa rakastaa minua vaikka stressaantuneena olen räjähdysalttiimpi kuin venäläinen ydinvoimala ja pääni leveää säännöllisin väliajoin kuin ankan paska. Se ei ole itsestäänselvyys.

Ylipäätäänsä mitään rakkautta ei tulisi pitää itsestäänselvyytenä. Enkä pidäkään.

Joskus tulee mietittyä, rakastaako sitä liikaa? Entä jos elämä vie eri suuntiin ja kaikki ne uhraukset ja tunnustukset osoittautuvat turhiksi. Kuinka kukaan voi kestää sellaista tuskaa? Se on helvetin pelottavaa.

Mutta toisaalta, taivas voi pudota niskaan tai spurgu kadun kulmassa voi antaa minulle ensimmäisen ja viimeisen puukoniskuni, joten pessimistinen spekulointi on sangen turhaa. Siispä suosittelen rakastamista, kaikissa sen olomuodoissa.

Täytynee lisätä loppuun että tämänkertaisen inspiraation mahdollisti ihanat tyttöset, jotka ovat niin kovin rakastettavia ystäviä sekä avomies, jolla on pilke silmäkulmassa ja keinot saada tämäkin perkeleen äkäpussi kesytettyä.

Ikean kotisivut on jatkuvasti auki välilehdessä..

Pääasiassahan sisustaminen rakentuu värien ympärille..mutta entä jos on monta lempiväriä? Toisaalta lämpimät ja kotoisat värit kiehtoo, mutta kylmät värit on jotenkin puhtoisia ja raikkaita. Tavallaan vastavärejä on kiva yhdistellä, koittaa siinä sitten päättää mitä väriä iskee mihinkin nurkkaan!

Lisäksi tarjolla on ihania materiaaleja, kovasta pehmeään ja karkeasta sileään. Kaikissa on puolensa, miten tällainen huithaippeli voi sekoamatta päättää, mistä tykkää ja mistä ei.

Seuraavaksi tuleekin koirat. Mikä materiaali ei imaise jokaista hiekanmurua ja karvapalloa, ole vaikeasti pestävä ja kestää kovaa kulutusta. Vaihtoehdoksi jää luultavasti kaikki mikä on liian kallista tai liian rumaa.

Kuvassa asuntomme kaksi tärkeintä sisustuselementtiä, musta, kiiltäväpintainen sohvatyyny sekä miniatyyri karhuntalja. Ilman näitä ei kotimme näyttäisi miltään !!!!1111111!!!!  Totally kotimaista tuotantoa!!!1!11!1111!!! Ja meidän sohvassa ei tod. ole koirankuolaa, jos sitä epäilette!11!!!

Ehkä pitäisi vetää yli aivojen "luovuus"osasto ja keskittyä siihen että sohvatyynyt pysyis siinä mihin ne on jättänyt ja matot pysyis edes vartin suorassa. Luojan kiitos mulla on koiria, muutenhan mun nykyiseltäänkin liian lyhyet vuorokaudet lyhenis vielä entisestään.

Toisaalta makuuhuoneen seinä kaipaisi ehdottomasti uutta, isompaa taulua..

SEE YA !

Ja voin kertoa että minulla on pelonsekainen vihasuhde mopolla ajeleviin kersoihin.

Esimerkkinä perjantai-ilta Pyhäjoella, Suomen perseenreiässä,jossa 'parhaimpana' iltana on kosseja mopojen päällä vähintään kymmenkunta. Puolet heistä ei ajotaitojensa perusteella tunne liikennesääntöjä ja toista puolikasta ei näytä juurikaan kiinnostavan; etuajo-oikeutetussa risteyksessä eteen poksahtaa kuusi mopoilijaa jonossa kolmion takaa. Ei hyvä. Ehkä olisi pitänyt painaa kaasua, oppisivathan jotain jumalauta ! Ja vasemmalle kääntyessään ei toki kannata käyttää vilkkua, saati sitten odottaa oikealle kääntyvää tai mennä edes omaa kaistaa !

Toki ei tässä tilanteessa ole oikein syyttää alaikäisiä lapsia, joilla on kaksitahtinen (ja lievästisanottuna viritetty) kulkuneuvo alla, vaan paskaa systeemiä jolla mopon ajoon oikeuttava kortti saadaan. Maalaisjärjellä ja hyvällä tuurilla kortti on taskussa, veikkaus (anteeksi teoriakoe) on läpi! Nyt sitten isin kanssa viritetyllä mopolla liikenteeseen muiden tienkäyttäjien sekaan.

Jos omaa yhtään viritystaitoja, voi mopon saada kulkemaan lähestulkoon samaa vauhtia kuin naapurinmummon fiat punto. Kyllä 15 vuotias on kykeneväinen kuskaamaan sellaisella itseään ja kavereitaan. Mieluiten väärää kaistaa ja valot rikki.

Eipä sillä että aikuisilla ihmisilläkään ne liikennesäännöt oisi aina hallussa. Epävirallisen tutkimustyöni jälkeen olen tullut siihen tulokseen että pahimpia mahdollisia uhkia liikenteessä hirvien jälkeen ovat yli 45 vuotiaat mersu-kuskit. Edes bemareilla kaahailevat amikset pensseliviiksineen eivät vituta niin paljon kuin piippu sussa ajelevat mersumiehet. Kyllä mun eteen saa peruuttaa parkkipaikalta, varsinkin jos katsoo mun liikkuvaa autoa ja jatkaa peruuttamista. Vittumainen ja halveksiva katse kuuluu toki myös mersumiehen peruslookiin ! Ja oletkos tiennyt että Mercedes Benzillä on aina etuajo-oikeus ! Täytynee itsekin hankkia jonkinlainen mersun ruoska, kätevä ruuhka-aikana.

Päivän hyvä työ on nykyisin väistää suojatiellä kävelevää lasta tai rollaattorin kanssa pörräävää mummoa, jotka pakenevat suojatieltä pois nähdessään auton. Pysähdyn ja voin hyvillä mielin katsoa kun vietmaista suomeen paennut pikkupoika ja naapurin paksuposkinen muori saavat jatkaa matkaa turvallisesti SUOJAtiellä. Se ei ole jokapäiväistä luksusta. Kivoja nämä liikennesäännöt!

Natu kuittaa.

Natu kuittaa.

Lausahdus on melkoinen klisee, mutta aika usein se tahtoo pyöriä päässä. Onko täällä hengailuun jokin syy vai ollaanko me vain osa jotain isompaa systeemiä mikä pyörittää meitä päämäärättömästi minne haluaa?

Usein tuntuu että pitäis päästä tekemään jotain oikeasti merkityksekästä eikä vaan rapata elukoita ja kirjoittaa tällaista sekavaa paskaa. Auttamisen tarve on niin kovin suuri, olisi helpottavaa kun tietäisi että teoilla ja työllä on jotain muutakin merkitystä kuin itselle tuotettu mielihyvä.

Totaalinen aivokuolema.

Mutta tänään ei jaksa. Ehkä huomenna. Tai viimeistään ylihuomenna.

Eniten ehkä vituttaa se että itse syyllistyn vähintään kaksi kertaa vuodessa osaksi tätä hullua ostovimmaa. Sitä seuraa puolen vuoden morkkis. Kunnes uusi ostovimma iskee taas.

Itseasiassa olisi kaikkein parasta jos raha poistettaisiin maailmasta kokonaan. Kaikki ihmiset samalle lähtöviivalle ja tavarat kortille! Saatais me länsimaalaiset pelletkin vähän näkemystä!

Pelkkiä visioita. Kukapa nyt ei haluaisi omistaa kahta maasturia, tuhannen neliön kämppää ja omaa leffateatteria. Töistä on mukava tulla kotiin kun ovella on vastassa Aasiasta ostettu vaimo joka on kuuliaisesti virittänyt plasmatelkkarin urheilukanavalle ja vääntänyt pari hassua kevätkäärylettä. Ja kaikkea tätä paskaa suojelee varashälyyttimet ja kiviaidat. Se on elämää se!  Kukapa vapaa-aikaa ja ystäviä kaipaa kun työstä saa niin rutosti rahaa?! Ompahan millä mällätä. Ja ketä mällätä.

Nyt joku porvaripentu tulee itkemään että olet kateellinen. Lähinnä koen myötähäpeää niitä ihmisiä kohtaan jotka itsekkyydessään ja omahyväisyydessään kuluttavat luonnonvaroja häikäilemättömästi. Eihän ilmastonmuutos kaikkia koske. Tai nälänhätä kehitysmaissa. Se on niiden oma vika. Mikseivät opiskelleet juristeiksi ja menneet töihin isoon firmaan?

Hävettää tunnustaa että välilehdessä on auki H&M webstore. En aio ostaa mitään, kai.

Ihanaa tämä kerskakulutus! Hymy on kuin Julia Robertsilla kun nämä kengät saa jalkaansa!

natu kuittaa, see you guys !

"On mahdotonta keksiä ekologisesti järjettömämpää tapaa tuottaa ihmisille vaatteita kuin turkistarhaus, jossa tarhaeläimiä ruokitaan eläinproteiinilla, sitten eläimet surmataan ja niistä käytetään vain iho", - Jaana Airaksinen

Aidon kettuturkin valmistukseen kuluu 18 kertaa ja minkkiturkin valmistukseen 47 kertaa enemmän energiaa kuin tekoturkin valmistamiseen Lähde: Ekoisti 6.2.1998. http://www.yle.fi/ekoisti/

Aihe itsessään herättää minussa ristiriitaisia tunteita; Periaatteessa ymmärrän että turkistarhaus on joillekin ihmisille elinkeino ja sillä voidaan työllistää kymmeniä tuhansia ihmisiä. Toisaalta taas ihmettelen, eikö tässä maassa ole mitään muuta keinoa hankkia itselleen elantoa.

"Fiksu ihminen ei kulje murhattu eläin hartioillaan vain, koska haluaa näyttää muille kuuluvansa johonkin tiettyyn sosiaaliluokkaan." - HS

On totta että tuotantoeläin on aina tuotantoeläin. Sen tarkoitus on tuottaa ihmisille jotain tuotetta. Turkiseläimet tuottavat turkkeja siinä missä lehmä tuottaa maitoa. Mielestäni kuitenkin turkiseläinten pitotapa on kyseenalaistettavaa. Enkä nyt puhu pelkästään kohutuista ja kuvatuista tiloista joilla havaittiin rajuja eläinsuojelu rikkomuksia, vaan yleisesti ottaen. Esimerkiksi hopeakettu, jonka häkkikoko on n. 0,8 m2. Ketun reviiri luonnossa on muutamien neliökilometrien kokoinen. Lisäksi eläimillä ei yleisesti ottaen ole minkäänlaisia pesäkoppeja joihin piiloutua. En toki voi väittää tietäväni hopeaketun kuin minkinkään sielunelämästä, mutta jotain mätää tässä systeemissä on. On totta, että turkiseläin ei tiedä paremmista olosuhteista, mutta miksei näitä olosuhteita voitaisi muuttaa?

"Mikäli turkisvaatteita tarvitaan, käytettäköön porojen, hirvien, lampaiden ja muiden ihmisten syömien eläinten nahkoja" - Leena Lehtolainen

En ole mikään kukkahattutäti. Tiedän, että tuotantoeläimen tarkoitus on tuottaa. Sen olosuhteet eivät tietenkään vastaa samoja olosuhteita joita me tarjoamme lemmikeillemme tai minkälaisissa olosuhteissa eläimet elävät luonnossa. Silti en ikipäivänä tule ostamaan turkkia. Toivoisin että jokainen voisi tienata elantonsa jollakin muulla tavalla kuin turkistarhauksella. En voi pelastaa kaikkia maailman turkiseläimiä, enkä saarnata jokaiselle tässä maailmassa joka pukeutuu turkikseen. Mutta voin mennä nukkumaan hyvillä mielin, koska yhdenkään ketun tai minkin ei tarvinnut kärsiä minun takiani.

"En näe mitään syytä kenenkään pukeutua turkiksiin, mutta ihmisillä tulee olla oikeus pysyä ääliöinä" -Seppo Lampela

Loppuun täytynee vielä sanoa, että en kuitenkaan hyväksy kettutyttöjen iskuja joissa eläimet päästetään luontoon ja pistetään kaikki paskaksi. Kenenkään omaisuuten ei tule kajota ja luulempa että jokainen irti päästetty minkki kuolee metsässä nälkään.

Copyrights www.oikeuttaelaimille.net